Makea manteli (Prunus dulcis) on hedelmäpuu, joka kukkii huhtikuussa vaaleanpunaisin kukin ja tuo puutarhaan selkeän keväisen ilmeen. Hedelmän alkuvaiheessa ne muistuttavat pieniä vihreitä persikoita, mutta hedelmäliha on kuivaa ja syömäkelvotonta. Hedelmän keskellä oleva siemen on syötävä manteli, jota voidaan käyttää sellaisenaan tai leivonnassa.

Puu viihtyy parhaiten täydessä auringonvalossa ja ravinteikkaassa maassa. Sitä tulisi kastella ja lannoittaa säännöllisesti kasvukauden aikana terveen kasvun ja hedelmien muodostumisen varmistamiseksi. Tanskan ilmaston vuoksi suositellaan kasvattamista kasvihuoneessa tai lämpimässä paikassa, esimerkiksi etelä- tai länsiseinustalla, suojaamaan pakkaselta ja sienitaudeilta.

Makealla mantelilla on leveälatvuksinen kasvutapa ja se voi saavuttaa 2–4 metrin korkeuden ja 3–4 metrin leveyden. Lehdet ovat pitkulaisia ja vihreitä, ja kukat ovat valkoisia tai vaaleanpunaisia. Hedelmä kypsyy yleensä syyskuussa.

Sahalinin kirsikkapuu, joka tunnetaan myös nimellä Prunus sargentii, on keskikokoinen lehtensä pudottava puu, joka kehittää leveän, maljakkomuotoisen latvuksen. Iän myötä puu saa laajemman ja monirunkoisen rakenteen, mikä antaa sille luonteenomaisen ja luonnollisen ilmeen puutarhassa.

Lehdet ovat keskikokoisia ja pitkulaisia, joissa on selvä kärki. Ne puhkeavat tummanpronssinpunaisina, muuttuvat myöhemmin kirkkaanvihreiksi ja päättävät kauden intensiivisillä punaisilla ja oranssinpunaisilla syysväreillä. Sileä, punaruskea kuori, jossa on vaaleita korkkilaikkuja, tummuu ajan myötä ja saa näkyviä poikittaisia juovia.

Puu kukkii runsaasti huhtikuussa ja toukokuun ensimmäisellä puoliskolla suurin, vaaleanpunaisin kukin, jotka usein puhkeavat ennen lehtien ilmestymistä. Hedelmiä muodostuu harvoin, mutta pieniä mustanpunaisia marjoja voi esiintyä joinakin vuosina.

Sahalinin kirsikkapuu viihtyy parhaiten auringossa tai puolivarjossa ja suosii ravinteikasta, hyvin vettä läpäisevää maata. Se sietää monia maatyyppejä, mutta sitä ei tulisi istuttaa paikkoihin, joissa vesi seisoo. Raskaassa savimaassa maata voidaan löysätä ja lisätä soraa tai hiekkaa paremman vedenpoiston varmistamiseksi.

Puu sopii yksittäiskasviksi puutarhoihin, puistoihin ja kujille, joissa se voi toimia koristeellisena elementtinä. Istutusvaiheessa suositellaan tukemista vakauden varmistamiseksi.

Pajunlehtinen päärynä 'Pendula' on pienikokoinen puu, jolle on ominaista riippuva ja leveä latvus. Se vartetaan usein rungolle, mikä antaa selkeän rungonkorkeuden ja latvuksen, joka kehittyy pyöreästä sateenvarjon muotoiseksi ja myöhemmin varjomaiseksi.

Lehdet ovat kapeita ja peittyneet hienoihin, pehmeisiin karvoihin, jotka antavat keväällä hopeanharmaan sävyn ja myöhemmin harmaanvihreän värin. Lehdistö muistuttaa pajun tai oliivipuun lehtiä ja antaa kevyen ja elegantin vaikutelman. Syksyllä lehdet saavat hillittyjä vaaleankeltaisia sävyjä, ja lehtien variseminen tapahtuu myöhään kaudella.

Kuori on aluksi hopeanvalkoinen monien hienojen karvojen vuoksi, mutta iän myötä se muuttuu harmaaksi ja saa halkeilevan pinnan. Huhti-toukokuussa puu kukkii valkoisin tai kermanvalkoisin kukin, joissa on punertavat heteet, ja ne muodostavat puolikukintoja, joilla on kevyt makea tuoksu.

Kukinnan jälkeen voi muodostua pieniä vihertävänruskeita hedelmiä, jotka eivät ole syötäviä, mutta joita linnut toisinaan syövät pakkasen jälkeen. Puu viihtyy parhaiten täydessä auringossa ja tavallisessa, hyvin ojitetussa puutarhamaassa. Se on kestävä, tuulensietoinen ja sietää kuivuutta, kun se on vakiintunut.

Pajunlehtistä päärynää käytetään usein yksittäispuuna tai pienissä ryhmissä, joissa sen vaalea lehdistö ja riippuva kasvutapa luovat kontrastia ja rakennetta istutuksiin.

Riippuva mulperi, tieteelliseltä nimeltään Morus alba 'Pendula', on koristepuu, jolla on tunnusomainen riippuva kasvutapa. Puu kehittää leveän latvuksen, jossa on alaspäin kaartuvia oksia, mikä antaa puutarhaan elegantin ja rauhallisen ilmeen.

Lehdet ovat sydämenmuotoisia ja tummanvihreitä, mikä luo tiheän ja koristeellisen lehtimassan kesän ajaksi. Toukokuussa ja kesäkuussa puu kukkii pienillä valkoisilla kukilla, joita myöhemmin seuraavat vaaleat, valkoiset hedelmät loppukesällä.

Puu viihtyy parhaiten täydessä auringossa ja tavallisessa, ravinteikkaassa puutarhamaassa. Se kasvaa kohtalaisesti ja saavuttaa tyypillisesti noin 3 metrin korkeuden ja noin 2 metrin leveyden, mikä tekee siitä sopivan keskikokoisiin puutarhoihin tai yksittäispuuksi puistoihin.

Riippuva mulperi on keskikestävä ja vaatii vain vähän hoitoa, mikä tekee siitä käytännöllisen valinnan puutarhureille, jotka haluavat koristeellisen puun luonnollisella, riippuvalla ilmeellä.

Tavallinen metsäomena (Malus sylvestris) on kohtalaisesti kasvava puu, jolla on luonnostaan leveä ja laajalle levittäytyvä latvus. Laji on kotoperäinen Tanskassa ja tunnetaan suuresta kestävyydestään ja kyvystään menestyä monenlaisissa maaperissä, myös ajoittain kosteissa.

Lehdet ovat pieniä, soikeita ja raikkaan vihreitä, ja niissä on vaaleankeltaiset syysvärit. Nuoret versot ovat ruskeanvihreitä, kun taas vanhemmat rungot saavat harmaanruskean, kuorimaisen pinnan, joka voi hilseillä pieninä lastuina.

Keväällä puu peittyy moniin pieniin valkoisiin tai vaaleanpunertaviin kukkiin, jotka houkuttelevat hyötyhyönteisiä. Myöhemmin kehittyy pieniä, soikeita keltavihreitä hedelmiä, joiden koko on 3–4 cm ja maku hapan. Hedelmiä voidaan käyttää hyytelön tai marmeladin valmistukseen, ja ne toimivat ravintona linnuille talvikuukausina.

Puu viihtyy parhaiten täydessä auringossa tai puolivarjossa eikä vaadi erityisiä kasvuolosuhteita. Se voidaan istuttaa yksittäin, ryhmissä tai osana tuulensuojavyöhykettä, jossa sen tuulenkestävyys ja luonnollinen muoto pääsevät oikeuksiinsa. Istutettaessa suositellaan tukemista ensimmäisten kahden kasvukauden ajan hyvän juurtumisen varmistamiseksi.